Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvisruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvisruoka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Imam bayildi eli imaami pyörtyi Isilin tapaan





"Imam bayildi", käännettynä "imaami pyörtyi" varmaan kuuluisin turkkilainen munakoisoruoka ja on yksi kylmistä oliiviöljyllä tehdyistä ruoista. Tämä ruoka sopii hyvin esim. juhlatarjoiluun. Sitä voi valmistaa vaikka edellisenä päivänä. Ei mikään estä tätä syömästä lämpimänäkään.

Imam bayildi ei oikein minulle maistunut lapsena, mutta nykyään tykkään tästä todella paljon, varsinkin kun teen tällä tavalla. Se on mieheni yksi lempiruoista ja kyllä kelpaisi, jos vaan tämä nainen jaksaisi sitä tehdä enemmän :) Vieraillekin maistuu poikkeuksetta. Tällä tavalla tehtynä munakoiso on niin suussa sulava, että sanoisin ”lokum gibi”. Näin meillä Turkissa sanotaan, eli ”kuin turkish delight” :)

Imam bayildi tehdään niin, että munakoisot paistetaan öljyssä, täytetään kokonaisina veneen muodossa ja kypsennetään tomaattikastikkeessa . Suomessa munakoisot ovat yleensä aika suuria. Sen takia minä tykkään tehdä tästä oman versioni ja pilkon munakoisot. Oikeastaan mielestäni tämä maistuu paremmalta kuin alkuperäinen, koska maut menevät paljon paremmin sekaisin munakoison kanssa.

Tämä on aika miedon makuinen ruoka, mutta halutessasi voit laittaa chiliä. Tässäpä ohje, ole hyvä!

Imam bayildi

n. 700 g munakoisoa
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
4 tomaattia
1-2 suippopaprikaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta
öljyä munakoisoiden paistamiseen

Kuori munakoisot raidalliseksi ja paloittele kuutioiksi. Laita kuutiot syvään kulhoon, sirottele n. 1 rkl suolaa ja täytä kulho vedellä. Laita vaikka syvä lautanen munakoisopalojen päälle, jotta ne uppoavat suolaveteen. Jätä odottamaan. Tässä välissä voit tehdä muut valmistelut.



Kalttaa tomaatit (katso ohjeesta). Poista tomaateista kuoret ja pilko pieniksi paloiksi. Silppua sipuli. Kuori valkosipulinkynnet. Poista paprikoista siemenkodat ja paloittele paprikat. Minä yleensä ostan isoja määriä turkkilaisia suippopaprikoita kerralla. Paloittelen ja säilytän pakastimessa pakastinpusseissa. Sieltä on helppo lisäillä ruokaan tarvittava määrä. 

Kun munakoisopalat ovat olleet suolavedessä n. puoli tuntia, huuhtele ne runsaalla vedellä ja kuivaa ne hyvin keittiöpyyhkeellä. Voit varovasti puristaa ylimääräinen vesi pois. Munakoisojen pitäisi olla mahdollisimman kuivia, jottei öljy roisku liikaa paistaessa. Paista munakoisot öljyssä kullanruskeiksi ja laita talouspaperin päälle, jotta paperi imee ylimääräisen öljyn pois. 



Kuullota sipulikuutiot oliiviöljyssä kattilassa. Lisää paprikapalat ja jatka paistamista. Lisää valkosipulimurskaa ja paista hetki. Lisää paloitellut tomaatit, sokeri, mausteet ja silputtua persiljaa. Lisää myös munakoisopalat. Anna ruoan kiehua hiljalleen kannen alla kunnes se on kypsä. Jos mielestäsi tomaattien neste ei ole riittävä ja ruoka näyttää kuivalta, lisää pieni määrä kiehuvaa vettä.



Maista ja mausta lisää tarvittaessa.

Tarjoa haaleana tai jääkaappikylmänä. Annoksen voit koristella persiljasilpulla.




Afiyet olsun :)


perjantai 20. helmikuuta 2015

Super helppo couscous-salaatti


Aterian vääntäminen hetkessä supernälkäiselle ihmiselle ei voi olla enää tämän helpompaa. Olin tulossa kotiin toissa iltana ja ravintoloista leijaillut ruoan tuoksu oli suorastaan kidutusta. En ollut syönyt kovin tukevasti koko päivänä. En kuitenkaan antanut tuoksujen houkutella syömään ravintolaan, vaan kävinkin ostamassa salaattijustokuutioita öljyssä. Kotiin tultuani laitoin couscousia turpoamaan kiehuvaan veteen saman tien ja hetkessä syntyi maukas ja mitä ihanimman näköinen annos. Tällä kertaa laitoin saksanpähkinöitä sekaan ja ne sopivat hyvin. Hyvää oli!

Couscous-salaatti

1,4 dl couscousryynejä + 1,6 dl kiehuvaa vettä (pakkauksen ohjeen mukaan)
½ purkkia salaattijuustokuutioita öljyssä
½ avokado
1 pieni tomaatti
pala paprikaa
marinoituja mustia oliiveja
tuoreita yrttejä (minä käytin basilikaa ja minttua)
saksanpähkinöitä
mausteita
balsamicoa ja sitruunamehua


Laita couscous turpoamaan kiehuvaan veteen kannen alle. Seuraa pakkauksen ohjeita. Sillä välin paloittele avokado, tomaatti ja paprika. Silppua yrtit. Yrttejä saa olla runsaasti. Laita turvonneiden couscousryynien sekaan salaattijuuston öljystä haluamasi määrä ja sekoita. Tämän jälkeen salaattia on helpompi käsitellä. Laita juusto, kasviskuutiot, silputut yrtit, oliivit ja mausteet ja sekoita. Koska sekä juusto että oliivit ovat suolaisia, minä en ole laittanut mukaan suolaa ollenkaan. Lisää tarvittaessa öljyä. Kun juustoista on otettu pois jonkun verran, purkin pohjalle laskeutuneita mausteita on helppo lusikoida mukaan. Tietysti voit käyttää marinoimatonta fetajuustoa ja lisätä salaattiin haluamaasi öljyä.



Riko saksanpähkinät, murskaa pienemmäksi käsin ja sekoita mukaan. Suihkuta balsamicoa ja tarjoile sitruunalohkon kanssa.

Näin helppoa se on. Tästä riittää kahdellekin, jos toinen on syönyt hyvin päivällä ja ei tarvitse kovin tukevaa ateriaa illalla :)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Herkullinen papuruoka - zeytinyağlı barbunya




Jotenkin on vaan sattunut niin, että kolmena peräkkäisenä päivänä meillä oli vieraita. Totesin, että niin sanotut oliiviöljyruoat, eli kylmät ruoat pelastavat päivän ja säästävät paljon aikaa. Minulla oli tarjolla alkuruokana kylmää ruskeapapuruokaa, viinilehtikääryleitä (valitettavasti ei itse tehtyjä), turkkilaista ohutta leipää (englanniksi lavash bread), sinihomejuustoa ja za’atar-seesamiöljysekoitusta. Jokaisena päivänä riitti, että olen tehnyt yhden lämpimän ruoan. Kaikki vieraat tykkäsivät pavuista paljon ja pyysivätkin ohjeen. Ehdin napata kuvan ruoasta just viime hetkellä ennen kuin se loppui, joten minulla ei ole kovin edustavaa kuvaa. Päätin kuitenkin jakaa reseptin nyt, enkä halunnut odottaa, että teen tätä joskus myöhemmin ottaakseni paremman kuvan.

Tämä on ehdottomasti yksi minun suosikkiruoista. Äitini tekee tämän minulle takuulla, jollei hän ole tehnyt jo valmiiksi, ennen kuin olen edes saapunut Turkkiin. Tätä ruokaa voi syödä kevyeksi lounaaksi kylmänä, varsinkin kesällä. Jos on tulossa juhlat, voit tehdä edellisenä päivänä muutamaa kylmää ruokaa etukäteen ja tämä voisi olla yksi niistä. Se on nyt testattu, että tämä ruoka näyttää olevan suomalaisten makuun.

Zeytinyağlı barbunya

400 g ruskeita säilöttyjä papuja (halutessasi voit käyttää kuivattuja papuja, mutta minä olen laiska tässä asiassa)
4 tomaattia
1 iso sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
2-3 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
lehtipersiljaa
suolaa, pippuria, paprikajauhetta

Kuutioi sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää valkosipulimurskaa ja kuullota hetki. Kalttaa tomaatit (katso ohjeesta), kuutioi ja lisää kattilaan. Lisää sokeria, silputtua persiljaa, suolaa, pippuria ja paprikajauhetta, anna kiehua hiljalleen, että tomaatit kypsyvät jonkun verran. Lisää valutetut ja huuhdellut pavut ja anna ruoan kypsyä vielä. Ei sinänsä tarvitse seurata mitään tarkkaa ohjetta tai tarkkoja aikoja. Kun käytetään säilöttyjä papuja, ruoka ei mene helpolla pieleen. Riittää, että sipulit ja tomaatit kypsyvät kunnolla. Anna ruoan jäähtyä huoneen lämmössä. Voit koristella ruokaa silputulla persiljalla ja sitruunalohkoilla. Sitruunamehu sopii hyvin tähän ruokaan. Säilytä ruoka jääkaapissa myöhempää käyttöä varten ja tarjoa kylmänä.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Feta-persiljapiirakka - sigara böreği


Haluaisin jakaa takuuvarman piirakan ohjeen. Kaikki, joille olen tarjonnut näitä, ovat tykänneet näistä.

Turkissa moneen leivonnaiseen käytetään valmiiksi kaulittuja ja kevyesti esipaistettuja taikinalevyjä, jotka muistuttavat filotaikinaa. Tämän nimi on ”yufka” (lausutaan ”jufka”). Rakenteeltaan ja maultaan se kuitenkin eroaa filotaikinasta jonkun verran, mutta ihan hyvin tätä voi korvata sillä, mikäli lähistöllä ei löydy turkkilaista elintarvikekauppaa. Turkissa perinteisesti näitä on tehty päivittäin ja myyty vain siihen erikoistuneissa kojuissa. Meidän kotimme lähelläkin oli sellainen pikkukauppa, jonka takaosassa naiset kaulivat ja esipaistoivat taikinaa. Siinä kaupassa naiset tekivät työn, mutta luulen, että suurimmassa osassa näissä työskentelee kuitenkin miehiä. Se on vähän hassua. Varsinkin sellaisessa kulttuurissa kuin Turkissa, jossa pääsääntöisesti miehet eivät osallistu ruoantekoon kotona, kaupallisessa tarkoituksessa suurimman osan ruoista tekevät kuitenkin miehet. Olen varma, että nämä miehet eivät istu kotona lattialle kaulimaan taikinoita ison matalan pöydän ääreen :)

Taikinalevyt ovat suuria ja pyöreänmuotoisia. Näistä tehdään vain suolaisia leivonnaisia, vaikka filotaikinaa voi käyttää sekä suolaisiin että makeisiin leivonnaisiin. Yufka on muutenkin paksumpi kuin filotaikina ja helpompi käsitellä, eikä se kuivu niin nopeasti. Turkissa hankimme makeisiin leivonnaisiin toisenlaisia vehnäjauhoista tehtyjä valmisteita samoista kojuista.

Nykyään yufkaa myydään myös vakuumiin pakattuna marketeissa ja tämähän mahdollistaa sen, että minäkin voin käyttää näitä täällä Suomessa. Tämä sikaria muistuttava piirakka eli ”sigara böreği (tupakkapiirakka)” tehdään niin, että jokainen levy jaetaan esim. 8 osaan ja näin saadaan melkein kolmionmuotoisia levyjä. Laitetaan täyte leveimpään kohtaan ja kääritään. Helpointa on käyttää valmiiksi muotoon leikattuja taikinalevyjä kuten alla kuvassa.


Sigara Böreği

1 paketti kolmionmuotoista yufkaa
150 g fetajuustoa
Haluttu määrä sinihomejuustoa (valinnainen)
Silputtua persiljaa
Kulhollinen vettä, taikinan kärjen kastelemiseen





































Murenna juustot haarukalla ja sekoita ainekset keskenään. Levitä 1,5-2 tl täytettä taikinan leveämpään kohtaan käyttäen teelusikkaa apuna. Taita reunat täytteen päälle oikealta ja vasemmalta. Rullaa taikinaa, kastele kolmion kärki ja liimaa rulla kiinni. Älä tee liian tiukkaa pakettia, mutta ei liian löysääkään. Älä laita liian paljon täytettä, sillä paistaessa täyte pursuaa ulos ja aiheuttaa rasvan roiskimista. Täyte myös alkaa palaa öljyssä ja et voi kovin kauan enää jatkaa paistamista samassa öljyssä. Laita kääröt pakastepussiin, sillä välin kun käärit muutkin piirakat valmiiksi.

Perinteisesti piirakat uppopaistetaan öljyssä. Minä yleensä paistan paistinpannussa, vähemmässä määrässä öljyä. Lämmitän ensin öljyä. Välillä pidän kämmenen öljyn yläpuolella ja seuraan öljyn lämpenemistä. Ennen kuin laitan kääröt paistumaan, testaan lämpötilaa paistamalla pienen palan taikinaa. 


Jos taikinapala ei ala heti paistumaan, öljy ei ole vielä tarpeeksi lämmintä ja näin taikina imee itseensä liian paljon öljyä. Öljyn pitäisi alkaa melkein heti kuplia kun heität taikinapalan (tai leipäpalan) pannulle, mutta sen ei pitäisi heti palaakaan.

Voit paistaa pannulla montakin piirakkaa yhtaikaa, mutta älä laita kuitenkaan paistinpannua ihan täyteen. Kääntele piirakat pihdillä ja paista ne kauttaaltaan kullanruskeiksi. Laita paistuneet piirakat talouspaperin päälle ja valuta ylimääräinen öly pois. Mikäli öljyn lämpötila on oikea, piirakat eivät ime itseensä liian isoa määrää öljyä. Uppopaistetut piirakat ovat mukavan rapeita ja hyviä, mutta tällä tavalla tehtynäkin nämä maistuvat hyvälle. En tiedä onko se harhaluulo, mutta tällä menetelmällä minä ainakin tunnen vähemmän syyllisyyttä :)

Afiyet olsun!

ps. Mikäli täytettä jää yli, sekoita siihen kananmunaa, haluamasi mausteita ja levitä leiville. Paista uunissa grillivastuksen alla. Tämä sopii välipalaksi, iltapalaksi tai aamiaiselle.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Helpoin keitto ikinä - punainen linssikeitto



Tämä on varmaan maailman yksi helpoimmista keitoista, melkeinpä yhtä helppoa ja nopeaa kuin pussikeiton tekeminen. Sen takia kutsun tätäkin ruokaa arjen pelastajaksi.

Tämä on ollut pienestä asti minun lempikeittoni. Äitini tekee minulle ensimmäisten joukossa tätä ruokaa, kun käyn Turkissa vierailulla. Suomessa meidän kotona syödään yleensä yksi ruokalaji aterialla, kuten varmaan monessakin muussa suomalaisessa kodissa, mutta lapsuuden kodissa, ei missään nimessä olisi riittänyt pelkästään keitto illallisella. Kun mietin taaksepäin, mitä olemme syöneet, mietin itsekseni että, ”Herranen aika! Miten ihmeessä olemme pystyneet syödä niin paljon ruokaa, vieläpä lihomatta?”. Tätä keittoa olisimme syöneet leivän kanssa ensimmäisenä ruokalajina. Määräkään ei olisi ollut ihan liian pieni vaan ihan kunnon lautasellinen keittoa, ennen tuhtia määrää jotain muuta ruokaa :) Nyt en edes jaksaisi syödä niin paljon kerralla. Ehkä määrät näyttivät liian isolta, mutta niiden tekotapa teki niistä suhteellisen vähäkalorisia, en tiedä. Nykyäänkin, kun käyn Turkissa, syön selvästi enemmän kuin Suomessa, mutta en oikeastaan liho joko ollenkaan tai hyvin vähän.

Tämä versio, mitä minä teen, ei tietenkään ole ainut tapa tehdä punainen linssikeittoa. On olemassa erilaisia versioita, joita haluaisin tehdä ja kirjoittaa niittenkin ohjeita joskus. Tähänkin ruokaan, kuten tomaatti-pastakeittoon, äitini käyttää itse tehtyä kanalientä. Minä taas turvaudun kanafondiin. Tietysti voit korvata kanafondin kasvisfondilla tai –liemikuutiolla, jotta saat tästä vegeversion.

Keittoa suurustetaan paahdetuilla vehnäjauhoilla. Minä paahdan 2-3 dl vehnäjauhoja kerralla ja säilytän lasipurkissa. Paahdan vehnäjauhot kuivana paistinpannussa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Jauhoja pitäisi sekoittaa oikein kunnolla varsinkin sen jälkeen, kun ne alkavat tummua. Muuten osa tummuu liikaa ja osa jää raa'aksi. Minä käytän paistinpannua, jossa on tarttumaton pinta ja en kuumenna pannua liikaa. Harkitse, uskallatko käyttää omaa paistinpannuasi tähän tarkoitukseen.

Jääkaapissa keitto paksuuntuu. Mikäli keittoa jää yli, seuraavan kerran kun haluat syödä sitä, lämmitä se ensin ja lisää kiehuvaa vettä, mikäli keitto on mielestäsi vieläkin liian paksua. Jos laitat iso määrä vettä, maku laimenee. Voit silloin laittaa lisää maustetta. Jos et halua paahtaa vehnäjauhoja, voit varmaan käyttää valmista suurustetta. En osaa sanoa, miten se vaikuttaa makuun, mutta koska sinä et ole tottunut syömään äitini tekemää keittoa, tuskin sillä on sinulle merkitystä :) Oikeastaan, olen miettinyt, miksi pitäisi laittaa ensin vähän isompi määrä vettä ja sitten suurustaa keittoa? Veden määrä säätämällä saa ihan hyvän koostumuksen. Ehkä pitäisi kokeilla ilman suurustamista ja laittaa vähän enemmän linssejä. Silloin tästä keitosta tulisi vielä helpompaa.

Kırmızı mercimek çorbası

2 dl punaisia linssiä
1 lt vettä
1 rkl paahdettuja vehnäjauhoja
1,5-2 rkl kanafondia (tai voit korvata tätä liemikuutiolla)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta oman maun mukaan
Voit kokeilla erilaisia yrttejäkin

Poista ensin pienet kivet linssien joukosta, mikäli niitä löytyy. Huuhtele linssit ja keitä n. 20 min, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja laita takaisin liedelle. Sekoita joukkoon kanafondi ja muut mausteet. Lisää pienessä kulhossa tilkka vettä paahdettujen vehnäjauhojen sekaan ja sekoita hyvin ennen kuin lisäät seoksen keittoon ohuena nauhana, samalla keittoa hämmentäen. Keitä vielä n. 5 min samalla sekoittaen ja keitto on valmis.

En muista, miten sen olen keksinyt, mutta minä tykkään laittaa sitruunanmehua tähän keittoon. Maista ensin keittoa sellaisenaan. Sitten ota lusikallinen keittoa ja purista siihen 1-2 pisaraa sitruunanmehua ja maista. Kumpi mielestäsi on parempi? Ei kannata laittaa kuitenkaan liikaa. Keiton ei pitäisi maistua liikaa sitruunalle.

























Turkissa monen ruoan päälle lorautetaan rasvassa paistettua tomaatti- tai paprikapyrettä jälkikäteen. Näin saadaan myös visuaalisesti kauniimpi annos. Jos mielestäsi keitto maistuu vähän tylsälle (minun mielestä ei :)), sulata voita pienessä kasarissa tai voit käyttää oliiviöljyäkin. Sekoita siihen tomaattipyrettä ja keitä muutama minuutti, kunnes tomaattipyre kypsyy. Älä laita liikaa pyrettä, koska tämän seoksen pitäisi olla jonkin verran juoksevaa, että voit lorauttaa sitä nätisti keiton päälle. Huomaa, että kun tomaattipyrettä lisätään kuumaan rasvaan, se roiskuu ympäriinsä. Tähän voit lisätä tulisia chilihiutaleita ja kuivattua minttua. Monessa Turkin osassa tykätään käyttää paprikapyrettäkin. Sen maku on voimakkaampi kuin tomaattipyreen maku. Sitä löytyy varmaan ainakin turkkilaisesta elintarvikekaupasta. Esimerkiksi tässä sitä on laitettu jogurttikeiton päälle:  http://www.e-tarifler.com/wp-content/uploads/2009/06/BilgeCiftci_yogurt_corba2.jpg

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Helppo tomaatti-pastakeitto

Pelkästään tämän keiton muistamisesta tulee lämmin olo. Lapsena kun olimme kipeitä, äitini teki meille tätä helppoa, mutta herkullista keittoa. Ehkä sitruunan ja kanaliemen maku antoi keitolle parantajan ruoan kuvitelman. Äitini on itse tehnyt kana- ja lihaliemet aina. Hän teki niitä jonkun verran, säilytti pakastimessa ja käytti sitten tarvitsemansa määrää.  Minä en ole ikinä kokeillut tehdä kana- tai lihalientä itse ja valitettavasti turvaudun liemikuutioihin tai nykyään valmiiseen fondiin. Tietysti mikäli haluat, voit jättää liemikuutiot kokonaan pois tai voit laittaa kasvisliemi/-liemikuutio.

Tähän keittoon käytettään pastina, joka on pienikokoinen pasta ja löytyy erimuotoisina. Tässä ohjeessa olen käyttänyt ohran muotoista pastaa ja ohrasta tuleekin nimi ”arpa (ohra) şehriye”. Voit siis käyttää, minkä muotoisen pastinan kuin haluat.

Şehriye çorbası

1,5 rkl voita tai öljyä
3 suurikokoista tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
1,5 dl pastinaa
800 ml vettä
1,5 rkl kanafondia (tai kanaliemikuutio)
½ sitruunan mehua
Lehtipersiljaa, suolaa, pippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta
Tai muita yrttejä, jos persilja ei miellytä

Halkaise tomaatit kahteen ja raasta niiden sisusta. Sulata rasva kattilassa ja lisää raastettua tomaattia ja tomaattipyrettä. Lisää mausteet ja kiehauta kypsäksi. Lisää vettä ja lämmitä kiehuvaksi. Voit laittaa vettä valmiiksi kiehuvana. Lisää pastat ja keitä kunnes pastat ovat kypsiä. Lisää sitruunamehua ja persiljasilppua. Tarvittaessa mausta lisää.



Tarjoa leivän kanssa! Sopii hyvin myös valkosipuli-yrttipatonki kaveriksi.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Vihreä linssisalaatti



























Palkokasvit kuuluvat turkkilaiseen keittiöön aika vahvasti. Ne ovat hinta-laatusuhteltaan oivia valintoja ruokavalioon. Nähdäkseni perinteisesti nämä eivät kuulu suomalaiseen keittiöön (paitsi ehkä herneet), mutta luulen, että näiden käyttö laajenee ja hyvä näin. Ymmärrän, miksi nämä ovat kuuluneet meidän arkeen. Ne ovat maukkaita, terveellisiä, edullisia, täyttäviä, kuivattuna niitä on helppo säilyttää ja monikäyttöisiä.

Turkissa on ruokia, joita kutsutaan kansallisruoiksi. Kaksi niistä on valkopapu- ja kikhernemuhennos pilahvin kanssa. Meillä, varsinkin talvella näitä kahta ruokaa syötiin usein. Jossain vaiheessa aion tehdä niitäkin. Niihin kuuluu laittaa lihaa, mutta kokeilen myös ilman lihaa.

Ja nyt ohje:

Vihreä linssisalaatti

2 dl vihreitä linssejä
1 sipuli
1 tomaatti
1/2-1 paprika
lehtipersiljaa, korianteria, minttua (ihan niin paljon kuin haluat)
3 rkl neitsytoliiviöljyä
1-1.5 rkl sitruunanmehua
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta

Keitä linssejä suolavedessä, kunnes ne pehmenevät, valuta ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Ota tomaatista sisus pois ja kuutioi sen lihaosa, samoin myös paprika ja sipuli. Leikkaa yrtit silpuksi.

Sekoita keskenään oliiviöljyä, sitruunanmehua ja mausteita. Sekoita kastike linssien sekaan. Tarvittaessa mausta lisää.

Halutessasi voit laittaa suolakurkkua tai marinoituja oliiveja.

Tämä sopii mielestäni hyvin lounasruoaksi tai juhlatarjoiluun. Tarjoa vaan sen kanssa hyvää leipää.


























ps. jos ihmettelet, miksei kuvassa näy sipulia, niin se johtuu siitä, että olen jättänyt sen pois minun versiostani. Vatsani ei tule toimeen kovin hyvin raa’an sipulin kanssa.