Imam bayildi eli imaami pyörtyi Isilin tapaan

"Imam bayildi", käännettynä "imaami pyörtyi" varmaan kuuluisin turkkilainen munakoisoruoka ja on yksi kylmistä oliiviöljyllä tehdyistä ruoista. Tämä ruoka sopii hyvin esim. juhlatarjoiluun. Sitä voi valmistaa vaikka edellisenä päivänä. Ei mikään estä tätä syömästä lämpimänäkään.

Imam bayildi ei oikein minulle maistunut lapsena, mutta nykyään tykkään tästä todella paljon, varsinkin kun teen tällä tavalla. Se on mieheni yksi lempiruoista ja kyllä kelpaisi, jos vaan tämä nainen jaksaisi sitä tehdä enemmän :) Vieraillekin maistuu poikkeuksetta. Tällä tavalla tehtynä munakoiso on niin suussa sulava, että sanoisin ”lokum gibi”. Näin meillä Turkissa sanotaan, eli ”kuin turkish delight” :)

Imam bayildi tehdään niin, että munakoisot paistetaan öljyssä, täytetään kokonaisina veneen muodossa ja kypsennetään tomaattikastikkeessa . Suomessa munakoisot ovat yleensä aika suuria. Sen takia minä tykkään tehdä tästä oman versioni ja pilkon munakoisot. Oikeastaan mielestäni tämä maistuu paremmalta kuin alkuperäinen, koska maut menevät paljon paremmin sekaisin munakoison kanssa.

Tämä on aika miedon makuinen ruoka, mutta halutessasi voit laittaa chiliä. Tässäpä ohje, ole hyvä!

Imam bayildi

n. 700 g munakoisoa

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

4 tomaattia

1-2 suippopaprikaa

2 rkl oliiviöljyä

1 tl sokeria

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta

öljyä munakoisoiden paistamiseen

Kuori munakoisot raidalliseksi ja paloittele kuutioiksi. Laita kuutiot syvään kulhoon, sirottele n. 1 rkl suolaa ja täytä kulho vedellä. Laita vaikka syvä lautanen munakoisopalojen päälle, jotta ne uppoavat suolaveteen. Jätä odottamaan. Tässä välissä voit tehdä muut valmistelut.

Kalttaa tomaatit (katso ohjeesta). Poista tomaateista kuoret ja pilko pieniksi paloiksi. Silppua sipuli. Kuori valkosipulinkynnet. Poista paprikoista siemenkodat ja paloittele paprikat. Minä yleensä ostan isoja määriä turkkilaisia suippopaprikoita kerralla. Paloittelen ja säilytän pakastimessa pakastinpusseissa. Sieltä on helppo lisäillä ruokaan tarvittava määrä. 

Kun munakoisopalat ovat olleet suolavedessä n. puoli tuntia, huuhtele ne runsaalla vedellä ja kuivaa ne hyvin keittiöpyyhkeellä. Voit varovasti puristaa ylimääräinen vesi pois. Munakoisojen pitäisi olla mahdollisimman kuivia, jottei öljy roisku liikaa paistaessa. Paista munakoisot öljyssä kullanruskeiksi ja laita talouspaperin päälle, jotta paperi imee ylimääräisen öljyn pois. 

Kuullota sipulikuutiot oliiviöljyssä kattilassa. Lisää paprikapalat ja jatka paistamista. Lisää valkosipulimurskaa ja paista hetki. Lisää paloitellut tomaatit, sokeri, mausteet ja silputtua persiljaa. Lisää myös munakoisopalat. Anna ruoan kiehua hiljalleen kannen alla kunnes se on kypsä. Jos mielestäsi tomaattien neste ei ole riittävä ja ruoka näyttää kuivalta, lisää pieni määrä kiehuvaa vettä.

Maista ja mausta lisää tarvittaessa.

Tarjoa haaleana tai jääkaappikylmänä. Annoksen voit koristella persiljasilpulla.

Afiyet olsun :)

Super helppo couscous-salaatti

Aterian vääntäminen hetkessä supernälkäiselle ihmiselle ei voi olla enää tämän helpompaa. Olin tulossa kotiin toissa iltana ja ravintoloista leijaillut ruoan tuoksu oli suorastaan kidutusta. En ollut syönyt kovin tukevasti koko päivänä. En kuitenkaan antanut tuoksujen houkutella syömään ravintolaan, vaan kävinkin ostamassa salaattijustokuutioita öljyssä. Kotiin tultuani laitoin couscousia turpoamaan kiehuvaan veteen saman tien ja hetkessä syntyi maukas ja mitä ihanimman näköinen annos. Tällä kertaa laitoin saksanpähkinöitä sekaan ja ne sopivat hyvin. Hyvää oli!

Couscous-salaatti

1,4 dl couscousryynejä + 1,6 dl kiehuvaa vettä (pakkauksen ohjeen mukaan)
½ purkkia salaattijuustokuutioita öljyssä
½ avokado
1 pieni tomaatti
pala paprikaa
marinoituja mustia oliiveja
tuoreita yrttejä (minä käytin basilikaa ja minttua)
saksanpähkinöitä
mausteita
balsamicoa ja sitruunamehua

Laita couscous turpoamaan kiehuvaan veteen kannen alle. Seuraa pakkauksen ohjeita. Sillä välin paloittele avokado, tomaatti ja paprika. Silppua yrtit. Yrttejä saa olla runsaasti. Laita turvonneiden couscousryynien sekaan salaattijuuston öljystä haluamasi määrä ja sekoita. Tämän jälkeen salaattia on helpompi käsitellä. Laita juusto, kasviskuutiot, silputut yrtit, oliivit ja mausteet ja sekoita. Koska sekä juusto että oliivit ovat suolaisia, minä en ole laittanut mukaan suolaa ollenkaan. Lisää tarvittaessa öljyä. Kun juustoista on otettu pois jonkun verran, purkin pohjalle laskeutuneita mausteita on helppo lusikoida mukaan. Tietysti voit käyttää marinoimatonta fetajuustoa ja lisätä salaattiin haluamaasi öljyä.

Riko saksanpähkinät, murskaa pienemmäksi käsin ja sekoita mukaan. Suihkuta balsamicoa ja tarjoile sitruunalohkon kanssa.

Näin helppoa se on. Tästä riittää kahdellekin, jos toinen on syönyt hyvin päivällä ja ei tarvitse kovin tukevaa ateriaa illalla :)

Herkullinen papuruoka - zeytinyağlı barbunya

Jotenkin on vaan sattunut niin, että kolmena peräkkäisenä päivänä meillä oli vieraita. Totesin, että niin sanotut oliiviöljyruoat, eli kylmät ruoat pelastavat päivän ja säästävät paljon aikaa. Minulla oli tarjolla alkuruokana kylmää ruskeapapuruokaa, viinilehtikääryleitä (valitettavasti ei itse tehtyjä), turkkilaista ohutta leipää (englanniksi lavash bread), sinihomejuustoa ja za’atar-seesamiöljysekoitusta. Jokaisena päivänä riitti, että olen tehnyt yhden lämpimän ruoan. Kaikki vieraat tykkäsivät pavuista paljon ja pyysivätkin ohjeen. Ehdin napata kuvan ruoasta just viime hetkellä ennen kuin se loppui, joten minulla ei ole kovin edustavaa kuvaa. Päätin kuitenkin jakaa reseptin nyt, enkä halunnut odottaa, että teen tätä joskus myöhemmin ottaakseni paremman kuvan.

Tämä on ehdottomasti yksi minun suosikkiruoista. Äitini tekee tämän minulle takuulla, jollei hän ole tehnyt jo valmiiksi, ennen kuin olen edes saapunut Turkkiin. Tätä ruokaa voi syödä kevyeksi lounaaksi kylmänä, varsinkin kesällä. Jos on tulossa juhlat, voit tehdä edellisenä päivänä muutamaa kylmää ruokaa etukäteen ja tämä voisi olla yksi niistä. Se on nyt testattu, että tämä ruoka näyttää olevan suomalaisten makuun.

Zeytinyağlı barbunya

400 g ruskeita säilöttyjä papuja (halutessasi voit käyttää kuivattuja papuja, mutta minä olen laiska tässä asiassa)
4 tomaattia
1 iso sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
2-3 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
lehtipersiljaa
suolaa, pippuria, paprikajauhetta

Kuutioi sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää valkosipulimurskaa ja kuullota hetki. Kalttaa tomaatit (katso ohjeesta), kuutioi ja lisää kattilaan. Lisää sokeria, silputtua persiljaa, suolaa, pippuria ja paprikajauhetta, anna kiehua hiljalleen, että tomaatit kypsyvät jonkun verran. Lisää valutetut ja huuhdellut pavut ja anna ruoan kypsyä vielä. Ei sinänsä tarvitse seurata mitään tarkkaa ohjetta tai tarkkoja aikoja. Kun käytetään säilöttyjä papuja, ruoka ei mene helpolla pieleen. Riittää, että sipulit ja tomaatit kypsyvät kunnolla. Anna ruoan jäähtyä huoneen lämmössä. Voit koristella ruokaa silputulla persiljalla ja sitruunalohkoilla. Sitruunamehu sopii hyvin tähän ruokaan. Säilytä ruoka jääkaapissa myöhempää käyttöä varten ja tarjoa kylmänä.

Feta-persiljapiirakka - sigara böreği

Haluaisin jakaa takuuvarman piirakan ohjeen. Kaikki, joille olen tarjonnut näitä, ovat tykänneet näistä.

Turkissa moneen leivonnaiseen käytetään valmiiksi kaulittuja ja kevyesti esipaistettuja taikinalevyjä, jotka muistuttavat filotaikinaa. Tämän nimi on ”yufka” (lausutaan ”jufka”). Rakenteeltaan ja maultaan se kuitenkin eroaa filotaikinasta jonkun verran, mutta ihan hyvin tätä voi korvata sillä, mikäli lähistöllä ei löydy turkkilaista elintarvikekauppaa. Turkissa perinteisesti näitä on tehty päivittäin ja myyty vain siihen erikoistuneissa kojuissa. Meidän kotimme lähelläkin oli sellainen pikkukauppa, jonka takaosassa naiset kaulivat ja esipaistoivat taikinaa. Siinä kaupassa naiset tekivät työn, mutta luulen, että suurimmassa osassa näissä työskentelee kuitenkin miehiä. Se on vähän hassua. Varsinkin sellaisessa kulttuurissa kuin Turkissa, jossa pääsääntöisesti miehet eivät osallistu ruoantekoon kotona, kaupallisessa tarkoituksessa suurimman osan ruoista tekevät kuitenkin miehet. Olen varma, että nämä miehet eivät istu kotona lattialle kaulimaan taikinoita ison matalan pöydän ääreen :)

Taikinalevyt ovat suuria ja pyöreänmuotoisia. Näistä tehdään vain suolaisia leivonnaisia, vaikka filotaikinaa voi käyttää sekä suolaisiin että makeisiin leivonnaisiin. Yufka on muutenkin paksumpi kuin filotaikina ja helpompi käsitellä, eikä se kuivu niin nopeasti. Turkissa hankimme makeisiin leivonnaisiin toisenlaisia vehnäjauhoista tehtyjä valmisteita samoista kojuista.

Nykyään yufkaa myydään myös vakuumiin pakattuna marketeissa ja tämähän mahdollistaa sen, että minäkin voin käyttää näitä täällä Suomessa. Tämä sikaria muistuttava piirakka eli ”sigara böreği (tupakkapiirakka)” tehdään niin, että jokainen levy jaetaan esim. 8 osaan ja näin saadaan melkein kolmionmuotoisia levyjä. Laitetaan täyte leveimpään kohtaan ja kääritään. Helpointa on käyttää valmiiksi muotoon leikattuja taikinalevyjä kuten alla kuvassa.

Sigara Böreği

1 paketti kolmionmuotoista yufkaa

150 g fetajuustoa

Haluttu määrä sinihomejuustoa (valinnainen)

Silputtua persiljaa

Kulhollinen vettä, taikinan kärjen kastelemiseen

Murenna juustot haarukalla ja sekoita ainekset keskenään. Levitä 1,5-2 tl täytettä taikinan leveämpään kohtaan käyttäen teelusikkaa apuna. Taita reunat täytteen päälle oikealta ja vasemmalta. Rullaa taikinaa, kastele kolmion kärki ja liimaa rulla kiinni. Älä tee liian tiukkaa pakettia, mutta ei liian löysääkään. Älä laita liian paljon täytettä, sillä paistaessa täyte pursuaa ulos ja aiheuttaa rasvan roiskimista. Täyte myös alkaa palaa öljyssä ja et voi kovin kauan enää jatkaa paistamista samassa öljyssä. Laita kääröt pakastepussiin, sillä välin kun käärit muutkin piirakat valmiiksi.

Perinteisesti piirakat uppopaistetaan öljyssä. Minä yleensä paistan paistinpannussa, vähemmässä määrässä öljyä. Lämmitän ensin öljyä. Välillä pidän kämmenen öljyn yläpuolella ja seuraan öljyn lämpenemistä. Ennen kuin laitan kääröt paistumaan, testaan lämpötilaa paistamalla pienen palan taikinaa. 

Jos taikinapala ei ala heti paistumaan, öljy ei ole vielä tarpeeksi lämmintä ja näin taikina imee itseensä liian paljon öljyä. Öljyn pitäisi alkaa melkein heti kuplia kun heität taikinapalan (tai leipäpalan) pannulle, mutta sen ei pitäisi heti palaakaan.

Voit paistaa pannulla montakin piirakkaa yhtaikaa, mutta älä laita kuitenkaan paistinpannua ihan täyteen. Kääntele piirakat pihdillä ja paista ne kauttaaltaan kullanruskeiksi. Laita paistuneet piirakat talouspaperin päälle ja valuta ylimääräinen öly pois. Mikäli öljyn lämpötila on oikea, piirakat eivät ime itseensä liian isoa määrää öljyä. Uppopaistetut piirakat ovat mukavan rapeita ja hyviä, mutta tällä tavalla tehtynäkin nämä maistuvat hyvälle. En tiedä onko se harhaluulo, mutta tällä menetelmällä minä ainakin tunnen vähemmän syyllisyyttä :)

Afiyet olsun!

ps. Mikäli täytettä jää yli, sekoita siihen kananmunaa, haluamasi mausteita ja levitä leiville. Paista uunissa grillivastuksen alla. Tämä sopii välipalaksi, iltapalaksi tai aamiaiselle.

Katkarapuja ruukussa - karides güveç

Valitettavasti meillä ei ole syöty kovin usein kalaa. Varsinkaan katkaravut eivät kuuluneet ruokavalioomme lainkaan :( Äitini on kasvanut syöden hedelmiä suoraan puista ja kasviksia omasta puutarhasta, mutta luulen, että merenantimet eivät päätyneet hänen tai oikeastaan iskänikään perheen pöytään, kovin usein ainakaan. Ankara, mistä olen kotoisin, on kuitenkin sisämaassa ja senkin takia tuoreesta kalasta nauttiminen ei aina ollut kovin helppoa. Vanhempani epäilivät, etteivät he osaisi valita tarpeeksi hyviä ja tuoreita kaloja, kun eivät he olleet tottuneet käsittelemään kalaa. Katkarapu on yksi niistä ruoka-aineista, joihin olen tutustunut vasta Suomessa ja hyvä niin :) Sillä tämä on yksi ehdoton suosikki resepteistäni.

Olen etsinyt tämän ruoan reseptin internetistä ja muokannut oman makuuni mukaan. Internetissä tästä reseptistä löytyy erilaisia versioita. Esimerkiksi joskus laitetaan sieniä mukaan. En ole vielä kokeillut tätä sienten kanssa.

Turkinkielessä güveç on saviastia. Karides (katkarapu) güveç nimi tulee siitä. Periaatteessa kai pitäisi maistua paremmalta, jos sellaista käyttää, mutta välillä syömme tätä ruokaa paistinpannussa tehtynä ilman juustoraastetta, laittamatta uuniin ja se maistuu silti todella hyvältä. Oikeastaan mieheni mielestä tämä maistuu paremmalta ilman juustoa. Voit siis ihan hyvin jättää juuston pois. Se ei ole pääasia tässä ruoassa.

Olen tuonut mukanani turkista 4 pientä saviastiaa ja yleensä käytän niitä tämän ruoan tekemiseen ja tarjoiluun. Mikäli on vieraita tulossa ja haluat tarjota alkuruokaa, tämä ruoka on todella hyvä vaihtoehto tarjoiltuna pienissä uuninkestävissä vuoissa.

Karides güveç

200 g jättikatkarapuja tai pieniä katkarapuja

2-3 tl oliiviöljyä tai oliiviöljy-voiseosta

1 sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

4 tomaattia

1 pieni paprika tai 1-2 suippopaprikaa
Juustoraastetta
Chilipaprikaa

Tilliä

(1 rkl hummerifondia)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta
Muuta maustetta, mitä?

Tästä määrästä riittää varmaan kuuteen pieneen uuninkestävään vuokaan.

Suosittelen, että käytät mahdollisimman kypsiä tomaatteja. Kiireen tullessa voit käyttää tomaattimurskaa, mutta tuoreilla tomaateilla ruoka maistuu paremmalta. Kalttaa tomaatit (katso ohjeesta). Poista kuoret ja pilko tomaatit pieniksi paloiksi.

Poista paprikasta siemenkota ja paloittele paprikaa. Minä käytän turkkilaista vihreää tai joskus punaista suippopaprikaa. Mielestäni suippopaprika sopii ruokaan paremmin kuin tavallinen paprika.

Ruskista sipulikuutiot oliiviöljyssä tai oliiviöljy-voiseoksessa. Lisää valkosipulimurskaa ja paista hetken. Lisää paprikapalat. Chiliä voit laittaa niin paljon kuin sielu ja suu sietää. Paista vielä hetki. Lisää paloitellut tomaatit. Voit laittaa silputtua tilliä, mustapippuria, suolaa ja muita haluamasi mausteita tässä vaiheessa.  Itse laitan myös hummerifondia, vaikka Turkissa perinteisesti ei sellaista käytetä. Anna ruokapohjan kiehua hiljalleen kunnes tomaatit kypsyvät. Lisää lopuksi sulatetut katkaravut ja keitä hetkisen. Idea on se, että kypsistä tomaateista riittäisi nestettä. Tomaatin määrä kannattaa siis yrittää säätää, mutta jos ruoka on liian kuivannäköinen, lisää tilkka kiehuvaa vettä.

Jaa ruoka pieniin saviastioihin tai uuninkestäviin vuokiin. Ripottele päälle juustoraastetta. Juuston määrän ei tarvitse olla liian paljon. Oikeastaan juustoa voisi laittaa vähemmän kuin kuvissa, varsinkin kun käyttää pieniä astioita. Välillä tulee vaan laitettua vähän liikaa :)

Paista 200-220 asteessa kunnes juusto saa kauniin värin. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. Vaikka yleensä meillä ei syödä täysin vaaleaa leipää, tämän ruoan kanssa tykkään paistaa ciabattaa. Käytän siis esipaistettua ciabattaa. Moniviljapatonkikin käy hyvin.

Muista dipata leipää herkulliseen nesteeseen ja nauttia makuelämyksestä! Tämä ei ehkä sovi pöytäetikettiin, mutta minä en voisi millään heittää sitä roskiin. Hyvä, etten melkein ala nuolla lautasta :)

Tämä ruoka sopii juhlatarjoiluun mainiosti. Voit valmistaa ruokaa etukäteen, laittaa sitä esim. pieniin alumiinivuokiin odottamaan ja vasta ennen tarjoilua laittaa päälle juustoraastetta ja uuniin. Olen varma, että tämä maistuu monelle :)

Tai voit laittaa kaikki yhteen isoon uunivuokaan ja tarjoilla. Jokainen ottaa siitä niin paljon kuin itse haluaa. Joskus olen laittanut tätä ruokaa isoon alumiinivuokaan ja vienyt mukaan kavereille. Siellä laitettiin uuniin ja ruoka oli kuin vasta tehty. Kannattaa olla tarkkana chilin määrän kanssa. Taisin ampua pikkasen yli silloin :)

Vihreä linssisalaatti

Palkokasvit kuuluvat turkkilaiseen keittiöön aika vahvasti. Ne ovat hinta-laatusuhteltaan oivia valintoja ruokavalioon. Nähdäkseni perinteisesti nämä eivät kuulu suomalaiseen keittiöön (paitsi ehkä herneet), mutta luulen, että näiden käyttö laajenee ja hyvä näin. Ymmärrän, miksi nämä ovat kuuluneet meidän arkeen. Ne ovat maukkaita, terveellisiä, edullisia, täyttäviä, kuivattuna niitä on helppo säilyttää ja monikäyttöisiä.

Turkissa on ruokia, joita kutsutaan kansallisruoiksi. Kaksi niistä on valkopapu- ja kikhernemuhennos pilahvin kanssa. Meillä, varsinkin talvella näitä kahta ruokaa syötiin usein. Jossain vaiheessa aion tehdä niitäkin. Niihin kuuluu laittaa lihaa, mutta kokeilen myös ilman lihaa.

Ja nyt ohje:

Vihreä linssisalaatti

2 dl vihreitä linssejä

1 sipuli

1 tomaatti

1/2-1 paprika

lehtipersiljaa, korianteria, minttua (ihan niin paljon kuin haluat)

3 rkl neitsytoliiviöljyä

1-1.5 rkl sitruunanmehua

Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta

Keitä linssejä suolavedessä, kunnes ne pehmenevät, valuta ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Ota tomaatista sisus pois ja kuutioi sen lihaosa, samoin myös paprika ja sipuli. Leikkaa yrtit silpuksi.

Sekoita keskenään oliiviöljyä, sitruunanmehua ja mausteita. Sekoita kastike linssien sekaan. Tarvittaessa mausta lisää.

Halutessasi voit laittaa suolakurkkua tai marinoituja oliiveja.

Tämä sopii mielestäni hyvin lounasruoaksi tai juhlatarjoiluun. Tarjoa vaan sen kanssa hyvää leipää.

ps. jos ihmettelet, miksei kuvassa näy sipulia, niin se johtuu siitä, että olen jättänyt sen pois minun versiostani. Vatsani ei tule toimeen kovin hyvin raa’an sipulin kanssa.

Marinoidut oliivit

Meillä kotona oliivia on syöty melkein pelkästään aamiaisella. Ilman oliivia, aamiaista ei voinut kuvitellakaan. Joskus äitini on käyttänyt niitä leivonnassa ja salaatissakin. Jostain syystä pienenä en tykännyt oliiveista niin paljon ja vihreistä oliiveista en välitä nytkään. Ehkä äitinikään ei välittänyt niistä ja siksi ne eivät tunnu kovin tutulta. Minusta tuntuu siltä, että meillä on syöty pelkästään äitini maun mukaan. Ei kai ihme, kun hän on tehnyt meidän ruoat. Iskäni on auttanut hyvin vähän ruoanlaitossa. Olen tutustunut vasta aikuisiällä Suomessa joihinkin ruoka-aineisiin, yrtteihin ja mausteisiin, kuten korianteri, katkarapu, jopa tilli. Kyllä tiesin, mitä tilli on, mutta äitini ei tykännyt siitä. Nyt hän syö sitä aamiaisella sellaisenaan. Hän laittaa vähän sitruunamehua sen päälle ja syö sitä leivän kanssa. Hän on kuullut, että tilli on hyvin terveellinen:)

Palatakseni oliiveihin, jossain vaiheessa äitini alkoi marinoida oliivit. Näin niihin saadaan muutakin makua kuin pelkästään suolan makua. Näin ne myös säilyvät pidempään. Meillä valitettavasti olen ainoa, joka niitä syö. Senkin takia on hyvä, että ne säilyvät paremmin näin. Säilytän oliivit huoneenlämmössä, koska jääkaapissa öljy sakenee. En pystyisi tietenkään suositella kovin pitkää säilyttämistä, koska säilyvyys ei ole testattu missään laboratoriossa. Tosin oliivithan ovat kovin suolaisia. Voisinpa ehkä tutkia vähän ja palata asiaan.

Lisäys 7.12.14: Oliivien säilyttämiseen suositellaan erilaisia menetelmiä. Menetelmä riippuu siitä, ovatko oliivit ostettu irtona vai pakattuna, onko lisätty säilöntäaineita, ym. Jossain luin, ettei laiteta oliiviöljyä, koska oliivit pehmenevät liikaa ja maku kärsii. Suositellaan laittaa kukkaöljyä. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, että suolaiset oliivit oliiviöljyssä säilöttynä säilyvät jopa monta kuukautta. Silloin tällöin pitäisi sekoittaa niin, että oliivit ovat kosketuksessa öljyn kanssa. Mielestäni maku on ihana ja pehmeys ei haittaa yhtään.

Marinointiin kannattaa käyttää hyvää oliiviöljyä. Mausteiden suhteen ei ole mitään tarkkoja määriä. Marinoi oliivit ihan oman makusi mukaan.

Näin se tehdään!

Valuta oliivit. Turkkilaiset oliivit, joita itse käytän ovat kovin suolaisia. Mikäli haluat tai jostain syystä on pakko vähentää suolapitoisuus, voit kokeilla, väheneekö suolapitoisuus antamalla niiden olla suolattomassa vedessä muutama tunti.

Laita oliivit kannelliseen lasipurkkiin ja sekoita mukaan oliiviöljyä ja mausteita. Sekoita oliivit silloin tällöin, etteivät päällimmäisenä olevat oliivit kuivu.

Minä laitan oreganoa ja tulisia turkkilaisia paprikahiutaleita. Tällä kertaa olen laittanut myös zahtaria. Tämä on mauste, johon olemme tutustuneet Jordaniassa ja siitä lähtien se on ollut meidän pöydän vakiovaruste. Zahtaria löysin Suomessa turkkilaisessa elintarvikekaupassa.

Näitä oliiveja voit syödä aamiaisella leivän kanssa tai tarjota salaatinlisukkeeksi. Jos käytät esim. pizzoissa oliivia, tämä voisi olla maukkaampi vaihtoehto kuin oliivit ilman mausteita.