Katkarapuja ruukussa - karides güveç

Valitettavasti meillä ei ole syöty kovin usein kalaa. Varsinkaan katkaravut eivät kuuluneet ruokavalioomme lainkaan :( Äitini on kasvanut syöden hedelmiä suoraan puista ja kasviksia omasta puutarhasta, mutta luulen, että merenantimet eivät päätyneet hänen tai oikeastaan iskänikään perheen pöytään, kovin usein ainakaan. Ankara, mistä olen kotoisin, on kuitenkin sisämaassa ja senkin takia tuoreesta kalasta nauttiminen ei aina ollut kovin helppoa. Vanhempani epäilivät, etteivät he osaisi valita tarpeeksi hyviä ja tuoreita kaloja, kun eivät he olleet tottuneet käsittelemään kalaa. Katkarapu on yksi niistä ruoka-aineista, joihin olen tutustunut vasta Suomessa ja hyvä niin :) Sillä tämä on yksi ehdoton suosikki resepteistäni.

Olen etsinyt tämän ruoan reseptin internetistä ja muokannut oman makuuni mukaan. Internetissä tästä reseptistä löytyy erilaisia versioita. Esimerkiksi joskus laitetaan sieniä mukaan. En ole vielä kokeillut tätä sienten kanssa.

Turkinkielessä güveç on saviastia. Karides (katkarapu) güveç nimi tulee siitä. Periaatteessa kai pitäisi maistua paremmalta, jos sellaista käyttää, mutta välillä syömme tätä ruokaa paistinpannussa tehtynä ilman juustoraastetta, laittamatta uuniin ja se maistuu silti todella hyvältä. Oikeastaan mieheni mielestä tämä maistuu paremmalta ilman juustoa. Voit siis ihan hyvin jättää juuston pois. Se ei ole pääasia tässä ruoassa.

Olen tuonut mukanani turkista 4 pientä saviastiaa ja yleensä käytän niitä tämän ruoan tekemiseen ja tarjoiluun. Mikäli on vieraita tulossa ja haluat tarjota alkuruokaa, tämä ruoka on todella hyvä vaihtoehto tarjoiltuna pienissä uuninkestävissä vuoissa.

Karides güveç

200 g jättikatkarapuja tai pieniä katkarapuja

2-3 tl oliiviöljyä tai oliiviöljy-voiseosta

1 sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

4 tomaattia

1 pieni paprika tai 1-2 suippopaprikaa
Juustoraastetta
Chilipaprikaa

Tilliä

(1 rkl hummerifondia)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta
Muuta maustetta, mitä?

Tästä määrästä riittää varmaan kuuteen pieneen uuninkestävään vuokaan.

Suosittelen, että käytät mahdollisimman kypsiä tomaatteja. Kiireen tullessa voit käyttää tomaattimurskaa, mutta tuoreilla tomaateilla ruoka maistuu paremmalta. Kalttaa tomaatit (katso ohjeesta). Poista kuoret ja pilko tomaatit pieniksi paloiksi.

Poista paprikasta siemenkota ja paloittele paprikaa. Minä käytän turkkilaista vihreää tai joskus punaista suippopaprikaa. Mielestäni suippopaprika sopii ruokaan paremmin kuin tavallinen paprika.

Ruskista sipulikuutiot oliiviöljyssä tai oliiviöljy-voiseoksessa. Lisää valkosipulimurskaa ja paista hetken. Lisää paprikapalat. Chiliä voit laittaa niin paljon kuin sielu ja suu sietää. Paista vielä hetki. Lisää paloitellut tomaatit. Voit laittaa silputtua tilliä, mustapippuria, suolaa ja muita haluamasi mausteita tässä vaiheessa.  Itse laitan myös hummerifondia, vaikka Turkissa perinteisesti ei sellaista käytetä. Anna ruokapohjan kiehua hiljalleen kunnes tomaatit kypsyvät. Lisää lopuksi sulatetut katkaravut ja keitä hetkisen. Idea on se, että kypsistä tomaateista riittäisi nestettä. Tomaatin määrä kannattaa siis yrittää säätää, mutta jos ruoka on liian kuivannäköinen, lisää tilkka kiehuvaa vettä.

Jaa ruoka pieniin saviastioihin tai uuninkestäviin vuokiin. Ripottele päälle juustoraastetta. Juuston määrän ei tarvitse olla liian paljon. Oikeastaan juustoa voisi laittaa vähemmän kuin kuvissa, varsinkin kun käyttää pieniä astioita. Välillä tulee vaan laitettua vähän liikaa :)

Paista 200-220 asteessa kunnes juusto saa kauniin värin. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. Vaikka yleensä meillä ei syödä täysin vaaleaa leipää, tämän ruoan kanssa tykkään paistaa ciabattaa. Käytän siis esipaistettua ciabattaa. Moniviljapatonkikin käy hyvin.

Muista dipata leipää herkulliseen nesteeseen ja nauttia makuelämyksestä! Tämä ei ehkä sovi pöytäetikettiin, mutta minä en voisi millään heittää sitä roskiin. Hyvä, etten melkein ala nuolla lautasta :)

Tämä ruoka sopii juhlatarjoiluun mainiosti. Voit valmistaa ruokaa etukäteen, laittaa sitä esim. pieniin alumiinivuokiin odottamaan ja vasta ennen tarjoilua laittaa päälle juustoraastetta ja uuniin. Olen varma, että tämä maistuu monelle :)

Tai voit laittaa kaikki yhteen isoon uunivuokaan ja tarjoilla. Jokainen ottaa siitä niin paljon kuin itse haluaa. Joskus olen laittanut tätä ruokaa isoon alumiinivuokaan ja vienyt mukaan kavereille. Siellä laitettiin uuniin ja ruoka oli kuin vasta tehty. Kannattaa olla tarkkana chilin määrän kanssa. Taisin ampua pikkasen yli silloin :)

Helpoin keitto ikinä - punainen linssikeitto

Tämä on varmaan maailman yksi helpoimmista keitoista, melkeinpä yhtä helppoa ja nopeaa kuin pussikeiton tekeminen. Sen takia kutsun tätäkin ruokaa arjen pelastajaksi.

Tämä on ollut pienestä asti minun lempikeittoni. Äitini tekee minulle ensimmäisten joukossa tätä ruokaa, kun käyn Turkissa vierailulla. Suomessa meidän kotona syödään yleensä yksi ruokalaji aterialla, kuten varmaan monessakin muussa suomalaisessa kodissa, mutta lapsuuden kodissa, ei missään nimessä olisi riittänyt pelkästään keitto illallisella. Kun mietin taaksepäin, mitä olemme syöneet, mietin itsekseni että, ”Herranen aika! Miten ihmeessä olemme pystyneet syödä niin paljon ruokaa, vieläpä lihomatta?”. Tätä keittoa olisimme syöneet leivän kanssa ensimmäisenä ruokalajina. Määräkään ei olisi ollut ihan liian pieni vaan ihan kunnon lautasellinen keittoa, ennen tuhtia määrää jotain muuta ruokaa :) Nyt en edes jaksaisi syödä niin paljon kerralla. Ehkä määrät näyttivät liian isolta, mutta niiden tekotapa teki niistä suhteellisen vähäkalorisia, en tiedä. Nykyäänkin, kun käyn Turkissa, syön selvästi enemmän kuin Suomessa, mutta en oikeastaan liho joko ollenkaan tai hyvin vähän.

Tämä versio, mitä minä teen, ei tietenkään ole ainut tapa tehdä punainen linssikeittoa. On olemassa erilaisia versioita, joita haluaisin tehdä ja kirjoittaa niittenkin ohjeita joskus. Tähänkin ruokaan, kuten tomaatti-pastakeittoon, äitini käyttää itse tehtyä kanalientä. Minä taas turvaudun kanafondiin. Tietysti voit korvata kanafondin kasvisfondilla tai –liemikuutiolla, jotta saat tästä vegeversion.

Keittoa suurustetaan paahdetuilla vehnäjauhoilla. Minä paahdan 2-3 dl vehnäjauhoja kerralla ja säilytän lasipurkissa. Paahdan vehnäjauhot kuivana paistinpannussa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Jauhoja pitäisi sekoittaa oikein kunnolla varsinkin sen jälkeen, kun ne alkavat tummua. Muuten osa tummuu liikaa ja osa jää raa'aksi. Minä käytän paistinpannua, jossa on tarttumaton pinta ja en kuumenna pannua liikaa. Harkitse, uskallatko käyttää omaa paistinpannuasi tähän tarkoitukseen.

Jääkaapissa keitto paksuuntuu. Mikäli keittoa jää yli, seuraavan kerran kun haluat syödä sitä, lämmitä se ensin ja lisää kiehuvaa vettä, mikäli keitto on mielestäsi vieläkin liian paksua. Jos laitat iso määrä vettä, maku laimenee. Voit silloin laittaa lisää maustetta. Jos et halua paahtaa vehnäjauhoja, voit varmaan käyttää valmista suurustetta. En osaa sanoa, miten se vaikuttaa makuun, mutta koska sinä et ole tottunut syömään äitini tekemää keittoa, tuskin sillä on sinulle merkitystä :) Oikeastaan, olen miettinyt, miksi pitäisi laittaa ensin vähän isompi määrä vettä ja sitten suurustaa keittoa? Veden määrä säätämällä saa ihan hyvän koostumuksen. Ehkä pitäisi kokeilla ilman suurustamista ja laittaa vähän enemmän linssejä. Silloin tästä keitosta tulisi vielä helpompaa.

Kırmızı mercimek çorbası

2 dl punaisia linssiä
1 lt vettä
1 rkl paahdettuja vehnäjauhoja
1,5-2 rkl kanafondia (tai voit korvata tätä liemikuutiolla)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta oman maun mukaan
Voit kokeilla erilaisia yrttejäkin

Poista ensin pienet kivet linssien joukosta, mikäli niitä löytyy. Huuhtele linssit ja keitä n. 20 min, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja laita takaisin liedelle. Sekoita joukkoon kanafondi ja muut mausteet. Lisää pienessä kulhossa tilkka vettä paahdettujen vehnäjauhojen sekaan ja sekoita hyvin ennen kuin lisäät seoksen keittoon ohuena nauhana, samalla keittoa hämmentäen. Keitä vielä n. 5 min samalla sekoittaen ja keitto on valmis.

En muista, miten sen olen keksinyt, mutta minä tykkään laittaa sitruunanmehua tähän keittoon. Maista ensin keittoa sellaisenaan. Sitten ota lusikallinen keittoa ja purista siihen 1-2 pisaraa sitruunanmehua ja maista. Kumpi mielestäsi on parempi? Ei kannata laittaa kuitenkaan liikaa. Keiton ei pitäisi maistua liikaa sitruunalle.

Turkissa monen ruoan päälle lorautetaan rasvassa paistettua tomaatti- tai paprikapyrettä jälkikäteen. Näin saadaan myös visuaalisesti kauniimpi annos. Jos mielestäsi keitto maistuu vähän tylsälle (minun mielestä ei :)), sulata voita pienessä kasarissa tai voit käyttää oliiviöljyäkin. Sekoita siihen tomaattipyrettä ja keitä muutama minuutti, kunnes tomaattipyre kypsyy. Älä laita liikaa pyrettä, koska tämän seoksen pitäisi olla jonkin verran juoksevaa, että voit lorauttaa sitä nätisti keiton päälle. Huomaa, että kun tomaattipyrettä lisätään kuumaan rasvaan, se roiskuu ympäriinsä. Tähän voit lisätä tulisia chilihiutaleita ja kuivattua minttua. Monessa Turkin osassa tykätään käyttää paprikapyrettäkin. Sen maku on voimakkaampi kuin tomaattipyreen maku. Sitä löytyy varmaan ainakin turkkilaisesta elintarvikekaupasta. Esimerkiksi tässä sitä on laitettu jogurttikeiton päälle:  http://www.e-tarifler.com/wp-content/uploads/2009/06/BilgeCiftci_yogurt_corba2.jpg

Helppo tomaatti-pastakeitto

Pelkästään tämän keiton muistamisesta tulee lämmin olo. Lapsena kun olimme kipeitä, äitini teki meille tätä helppoa, mutta herkullista keittoa. Ehkä sitruunan ja kanaliemen maku antoi keitolle parantajan ruoan kuvitelman. Äitini on itse tehnyt kana- ja lihaliemet aina. Hän teki niitä jonkun verran, säilytti pakastimessa ja käytti sitten tarvitsemansa määrää.  Minä en ole ikinä kokeillut tehdä kana- tai lihalientä itse ja valitettavasti turvaudun liemikuutioihin tai nykyään valmiiseen fondiin. Tietysti mikäli haluat, voit jättää liemikuutiot kokonaan pois tai voit laittaa kasvisliemi/-liemikuutio.

Tähän keittoon käytettään pastina, joka on pienikokoinen pasta ja löytyy erimuotoisina. Tässä ohjeessa olen käyttänyt ohran muotoista pastaa ja ohrasta tuleekin nimi ”arpa (ohra) şehriye”. Voit siis käyttää, minkä muotoisen pastinan kuin haluat.

Şehriye çorbası

1,5 rkl voita tai öljyä

3 suurikokoista tomaattia

1 rkl tomaattipyrettä

1,5 dl pastinaa

800 ml vettä

1,5 rkl kanafondia (tai kanaliemikuutio)

½ sitruunan mehua

Lehtipersiljaa, suolaa, pippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta

Tai muita yrttejä, jos persilja ei miellytä

Halkaise tomaatit kahteen ja raasta niiden sisusta. Sulata rasva kattilassa ja lisää raastettua tomaattia ja tomaattipyrettä. Lisää mausteet ja kiehauta kypsäksi. Lisää vettä ja lämmitä kiehuvaksi. Voit laittaa vettä valmiiksi kiehuvana. Lisää pastat ja keitä kunnes pastat ovat kypsiä. Lisää sitruunamehua ja persiljasilppua. Tarvittaessa mausta lisää.

Tarjoa leivän kanssa! Sopii hyvin myös valkosipuli-yrttipatonki kaveriksi.

Vihreä linssisalaatti

Palkokasvit kuuluvat turkkilaiseen keittiöön aika vahvasti. Ne ovat hinta-laatusuhteltaan oivia valintoja ruokavalioon. Nähdäkseni perinteisesti nämä eivät kuulu suomalaiseen keittiöön (paitsi ehkä herneet), mutta luulen, että näiden käyttö laajenee ja hyvä näin. Ymmärrän, miksi nämä ovat kuuluneet meidän arkeen. Ne ovat maukkaita, terveellisiä, edullisia, täyttäviä, kuivattuna niitä on helppo säilyttää ja monikäyttöisiä.

Turkissa on ruokia, joita kutsutaan kansallisruoiksi. Kaksi niistä on valkopapu- ja kikhernemuhennos pilahvin kanssa. Meillä, varsinkin talvella näitä kahta ruokaa syötiin usein. Jossain vaiheessa aion tehdä niitäkin. Niihin kuuluu laittaa lihaa, mutta kokeilen myös ilman lihaa.

Ja nyt ohje:

Vihreä linssisalaatti

2 dl vihreitä linssejä

1 sipuli

1 tomaatti

1/2-1 paprika

lehtipersiljaa, korianteria, minttua (ihan niin paljon kuin haluat)

3 rkl neitsytoliiviöljyä

1-1.5 rkl sitruunanmehua

Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta

Keitä linssejä suolavedessä, kunnes ne pehmenevät, valuta ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Ota tomaatista sisus pois ja kuutioi sen lihaosa, samoin myös paprika ja sipuli. Leikkaa yrtit silpuksi.

Sekoita keskenään oliiviöljyä, sitruunanmehua ja mausteita. Sekoita kastike linssien sekaan. Tarvittaessa mausta lisää.

Halutessasi voit laittaa suolakurkkua tai marinoituja oliiveja.

Tämä sopii mielestäni hyvin lounasruoaksi tai juhlatarjoiluun. Tarjoa vaan sen kanssa hyvää leipää.

ps. jos ihmettelet, miksei kuvassa näy sipulia, niin se johtuu siitä, että olen jättänyt sen pois minun versiostani. Vatsani ei tule toimeen kovin hyvin raa’an sipulin kanssa.

Marinoidut oliivit

Meillä kotona oliivia on syöty melkein pelkästään aamiaisella. Ilman oliivia, aamiaista ei voinut kuvitellakaan. Joskus äitini on käyttänyt niitä leivonnassa ja salaatissakin. Jostain syystä pienenä en tykännyt oliiveista niin paljon ja vihreistä oliiveista en välitä nytkään. Ehkä äitinikään ei välittänyt niistä ja siksi ne eivät tunnu kovin tutulta. Minusta tuntuu siltä, että meillä on syöty pelkästään äitini maun mukaan. Ei kai ihme, kun hän on tehnyt meidän ruoat. Iskäni on auttanut hyvin vähän ruoanlaitossa. Olen tutustunut vasta aikuisiällä Suomessa joihinkin ruoka-aineisiin, yrtteihin ja mausteisiin, kuten korianteri, katkarapu, jopa tilli. Kyllä tiesin, mitä tilli on, mutta äitini ei tykännyt siitä. Nyt hän syö sitä aamiaisella sellaisenaan. Hän laittaa vähän sitruunamehua sen päälle ja syö sitä leivän kanssa. Hän on kuullut, että tilli on hyvin terveellinen:)

Palatakseni oliiveihin, jossain vaiheessa äitini alkoi marinoida oliivit. Näin niihin saadaan muutakin makua kuin pelkästään suolan makua. Näin ne myös säilyvät pidempään. Meillä valitettavasti olen ainoa, joka niitä syö. Senkin takia on hyvä, että ne säilyvät paremmin näin. Säilytän oliivit huoneenlämmössä, koska jääkaapissa öljy sakenee. En pystyisi tietenkään suositella kovin pitkää säilyttämistä, koska säilyvyys ei ole testattu missään laboratoriossa. Tosin oliivithan ovat kovin suolaisia. Voisinpa ehkä tutkia vähän ja palata asiaan.

Lisäys 7.12.14: Oliivien säilyttämiseen suositellaan erilaisia menetelmiä. Menetelmä riippuu siitä, ovatko oliivit ostettu irtona vai pakattuna, onko lisätty säilöntäaineita, ym. Jossain luin, ettei laiteta oliiviöljyä, koska oliivit pehmenevät liikaa ja maku kärsii. Suositellaan laittaa kukkaöljyä. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, että suolaiset oliivit oliiviöljyssä säilöttynä säilyvät jopa monta kuukautta. Silloin tällöin pitäisi sekoittaa niin, että oliivit ovat kosketuksessa öljyn kanssa. Mielestäni maku on ihana ja pehmeys ei haittaa yhtään.

Marinointiin kannattaa käyttää hyvää oliiviöljyä. Mausteiden suhteen ei ole mitään tarkkoja määriä. Marinoi oliivit ihan oman makusi mukaan.

Näin se tehdään!

Valuta oliivit. Turkkilaiset oliivit, joita itse käytän ovat kovin suolaisia. Mikäli haluat tai jostain syystä on pakko vähentää suolapitoisuus, voit kokeilla, väheneekö suolapitoisuus antamalla niiden olla suolattomassa vedessä muutama tunti.

Laita oliivit kannelliseen lasipurkkiin ja sekoita mukaan oliiviöljyä ja mausteita. Sekoita oliivit silloin tällöin, etteivät päällimmäisenä olevat oliivit kuivu.

Minä laitan oreganoa ja tulisia turkkilaisia paprikahiutaleita. Tällä kertaa olen laittanut myös zahtaria. Tämä on mauste, johon olemme tutustuneet Jordaniassa ja siitä lähtien se on ollut meidän pöydän vakiovaruste. Zahtaria löysin Suomessa turkkilaisessa elintarvikekaupassa.

Näitä oliiveja voit syödä aamiaisella leivän kanssa tai tarjota salaatinlisukkeeksi. Jos käytät esim. pizzoissa oliivia, tämä voisi olla maukkaampi vaihtoehto kuin oliivit ilman mausteita.

Turkkilainen kahvi

Ei liene yllätys, että ensimmäisenä julkaisen turkkilaisen kahvin reseptin. Turkkilaisesta kahvista tulee enimmäkseen mieleeni sosiaalisuus ja vieraanvaraisuus. Turkissa, työpaikallani yleensä lounaan jälkeen työkavereideni kanssa olemme kerääntyneet johonkin osastoon juttelemaan ja nauttimaan turkkilaisesta kahvista. Se oli päivän odotettu hetki ja muistelen sitä lämmöllä vieläkin. Kuten suomessa turkissa vieraille kahvin tai teen tarjoaminen on hyvin juurtunut tapa ottaa vieraita vastaan ja oikeastaan on hyvin vaikea kieltäytyä tarjotusta juomasta.

Turkkilainen kahvi valmistetaan kaikkialla melkein samalla tavalla, mutta pieniä eroja esiintyy. Turkkilaisen kahvin tekoon käytetään kannu, jonka nimi on cezve. Näitä kannuja hankitaan yleensä erikokoisina sarjoina. Tehtävän kahvin määrän mukaan valitaan sopivan kokoinen cezve.

On tärkeää, että kahvi on mahdollisimman tuore, että siitä saadaan paras mahdollinen kokemus. Turkkilaista kahvia löydät ainakin turkkilaisesta elintarvikekaupasta.

Turkkilainen kahvi muistuttaa suomalaista pannukahvia, mutta mikäli kahviin halutaan sokeria se pitäisi lisätä jo tekovaiheessa. Valmista kahvia ei enää sekoiteta. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen kuinka monelle tehdään kerralla kahvia. Sokerin määrän asteikko menee näin:

- Ilman sokeria

- Medium, joka vastaa n. 1 tl sokeria

- Paljon, joka vastaa n. 2 tl sokeria

Jos tarjoilet kahvia monelle henkilölle, sinun pitäisi ensin kysyä haluavatko he sokeria ja jos he haluavat sokeria niin kuinka paljon. Tämän tiedon perusteella tiedät kuinka monelle teet kahvia kerralla.

Perinteisesti kahvi on valmistettu hiilloksessa hyvin hitaasti. Eikä sitä voi jättää valvomatta. Jossain vaiheessa kahvi alkaa kuohua ja sitä pitäisi kaataa pikku määrä kerrallaan kahvikuppiin just ennen kuin kahvi kiehuu yli. Yleensä tätä toistetaan kolme kertaa. Mikäli et ole juonut turkkilaista kahvia aikaisemmin, pieni varoituksen sana. Kupin pohjaan kertyy kahvinporoja. Sitä ei ole tarkoitus syödä joten kannattaa varoa juodessa.

Miten meillä tehdään turkkilaista kahvia?

Mittaa cezveen niin monta kupillista kylmää vettä kuin on tarkoitus tehdä kahvia. Mitattaessa kuppi laitetaan tupaten täyteen vedellä. Käytä mittana sitä kahvikuppia, jonka aiot käyttää.

Laita kukkurallinen turkkilaista kahvia teelusikalla per kupillinen kahvia. Tämä määrä riittää esimerkiksi espressokupin kokoiselle kupille. Mikäli käytät vähän isompi kuppi laita lisää kahvia vielä puolet tästä määrästä.

Lisää haluttua määrää sokeria.

Keitä hiljalleen kunnes kahvin pintaan alkaa kertyä vaahtoa. Pikkulusikkaa apuna käyttäen kerää kahvikupin pohjaan vaahtoa. Mikäli teet kerralla enemmän kuin yksi kupillista kahvia varmista, että jokaiseen kuppiin tulee suunnilleen saman verran vaahtoa. Tällä lailla saadaan kahvin pintaan haluttua ja arvostettua vaahtoa.

Laita kannu takaisin liedelle. Kun kahvi alkaa kuohua ja juuri ennen kuin se kiehuu yli, ota kahvi liedeltä pois ja kaada osan kahvista kuppiin/kuppeihin. Kiehauta uudestaan ja toista tätä vielä pari kertaa kunnes kuppi/kupit tulevat täyteen.

Herkullinen turkkilainen kahvi on valmis. Se juodaan heti kuumana. Tapana on tarjota kahvin kanssa lasillinen vettä per juoja ja turkkilaista lokumia eli turkish delight.

Afiyet olsun!

Tervetuloa!

Minulla on onnea, että olen kasvanut syöden monipuolista ja hyvää ruokaa. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta ajan myötä turkkilainen ruoka on jäänyt yhä vähemmälle keittiössämme. Haluaisin, että meillä syödään monipuolisemmin. Katsotaan ryhdistäydynkö blogin avulla ja ehkä samalla, kun meillä tehdään monipuolisempaa ruokaa, moni muu löytää uusia ideoita omaan keittiöönsä.

Jaan täällä enimmäkseen äidiltä, sukulaisilta ja naapureilta opittuja reseptejä. Resepteissä ei yleensä ole tarkkoja mittoja, mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman tarkasti, mitä laitan ja kuinka paljon. Saa tietenkin muokkailla reseptejä oman maun mukaan. Muokkailen itsekin niitä. Jonkun verran etsin ideoita myös netistä ja aion jakaa kokeilemiani reseptejä kanssasi.

Ehkä tulee yllätyksenä, mutta äitini ei ole käyttänyt paljon muuta kuin perusmausteita, kuten suolaa, pippuria, paprikajauhetta ja juustokuminaa. Silti hän on paras kokki ikinä:) Niin, äidit ovat!

Turkki on monikulttuurinen maa ja tietysti ruokakulttuurikin on erilainen Turkin eri osissa. Minä olen kotoisin Ankarasta, eli Turkin keskiosasta. Äitini on kotoisin kylästä, joka sijaitsee vähän pohjoisemmassa Ankarasta. Iskänikin oli kotoisin sieltä päin, vähän isommalta paikkakunnalta. Nämä asiat, mistä kirjoitan, liittyvät minun elämääni, niin kuin olen itse kokenut, erityisesti sen alueen (ruoka)kulttuurin.

Kommentoi tai kysele rohkeasti. Yritän olla avuksi parhaani mukaan.

Toivottavasti nautit uudesta blogista!